*

Nokialainen avautuu

Mökit nukkuu lumiset

 


Raakelin päivänä aamuhartaudessa puhui nunna Kristoduli Lintulan luostarista. Hän kertoi, miten vieraillullaan Betlehemissä Kristuksen syntymäluolassa, häntä lähestyi kaksi naista kysyen voisiko hän kertoa heille jotain Jeesuksen syntymästä. Naiset olivat kuunnelleet kiinnostuneina ja liikuttuneina, kun Kristoduli kertoi, miten Jumalan Poika syntyi ihmiseksi pelastakseen kansansa heidän synneistään.

 


Tänä adventinaikana olen erityisen herkistyneenä kuunnellut oman vastasyntyneen kanssa ikuista joulun sanomaa. Lasten viattomuudessa on jotain aseista riisuvaa. Kun olin synnärillä, paikka tulvi kansainvälistä tunnelmaa, melkein kuin muinoin ”Betlehemin Juuttaanmaan Taavetin kaupungissa” - monet siellä tapaamistani äideistä olivat maahanmuuttajataustaisia. Se vahvistaa käsitystäni, että Suomi todellakin muuttaa muotoaan ja ulkonäköään – kansainvälistyy, vaikka vielä on sentään joukossa joku pellavapäinenkin lapsi.

 


Nunna Kristodulin tapasin vuonna 2006 ennen teologian opintojani ja kysyin häneltä silloin naispappeudesta. Ortodoksina hän sanoi, ettei se ollut heidän kirkkokunnassaan millään lailla ajankohtainen asia, sillä naisille on heillä aina ollut erilaisia rooleja toteuttaa hengellisyyttään. Nunnan roolissa onkin sellaista hiljaista elämänmittaista sitoutumista, että siinä voi varmaankin kokea saavansa toteuttaa kutsumustaan niin naisena kuin hengellisenä opettajana. Kiitollisena muistan, miten Lintulan nunnat lupasivat muistaa pientä vierailijajoukkoamme yliopiston teologisen tiedekunnan pääsykokeiden aikaan. Tunnen, että opintojani ovat kantaneet myös nuo esirukoukset.

 


Viisasta Kristodulia muistan tänä jouluna ja hänen rauhallista ja kiihkotonta tapaansa elää todeksi tunnustuksellista uskoaan. Joulun sanoma sisältää rauhan, rakkauden ja toivon viestin. Sen kuuleminen ja vastaanottaminen on vapaaehtoista. Suomea on perinteisesti pidetty näihin päiviin asti kristittynä maana. Aamulehden jutussa (16.12.) Sastamalan perusopetuksen päällikkö Elina Jaakkola on jo uusilla linjoilla. Hän vetoaa opetushallituksen ohjeisiin, joiden mukaan jouluevankeliumin lukemista ei pidä tulkita kouluissa niinkään uskonnon tunnustamiseksi kuin suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvaksi seikaksi. Samalla hän sulkee portit tunnustukselliselta kristinuskolta – ainakin koulumaailmassa. Evankelisen kirkon kanssa Sastamalan koulut lupaavat tehdä edelleen yhteistyötä, mutta vapaiden suuntien vierailijat eivät ole jatkossa tervetulleita alueen kouluihin. Erityisesti ihmetykseni herätti Jaakkolan viimeiseksi esittämä toive: ”Toivomme, että seurakunnankin työntekijät välttäisivät tunnustuksellista ohjelmaa.”

 


Pitäisikö myös kirkon luopua tunnustuksellista ohjelmastaan? Millainen olisi tämä uusi, opetustoimen toivoma "Tunnustukseton Evankelisluterilainen kirkko"? Huomasin ihmetteleväni myös, mistä lähtien kirkon antamasta opetuksesta on alkanut päättää esim. piispojen sijaan kuntien perusopetuksen päälliköt? Aihe herättää paljon muitakin kysymyksiä mielessäni.

 


Sastamalan rinnalla esimerkiksi Tampereen tuore päätös opettaa tunnustuksellista muslimiuskontoa kouluissaan herätti mielenkiintoni. Asiaa ja sopua opettajan ja vanhempien välille lähti nimittäin muslimivanhempien huolen puolesta välittämään Supo. Onko nyt ymmärrettävä niin, että suomalaisten koulujen tulee saada aivan Supon vahvistamana perinteellemme vierasta tunnustuksellista muslimiopetusta, kun taas kristillisen tunnustuksenmukaista opetusta toivovien vanhempien ja lasten toiveet halutaan täysin sivuuttaa?

 


Se, että poliisit ja perusopetuksen päälliköt vetävät nykyiset koulujen uskontolinjauksest kirkon siunauksella tuntuu kovin merkilliseltä. Jos näin on, missä on se ”poliisi”, johon voisin ottaa yhteyttä omassa nykyisessä huolessani lasteni koulussa puuttuvasta tunnustuksellisesta kristinuskon opetuksesta? Todellisuudessa en edes toivo poliisin apua – kysyn tätä vain herätelleksäni lukijani ajattelemaan.

 

 Millainen on muuten luonteeltaan sellainen usko/totuus, joka tarvitsee poliisin auktoriteettia turvakseen? Eikö sellainen kuulosta orjuuttavalta? Eikö henkemme olekin vapaa ja vapaudessa synny ne arvot, jotka todella ovat pysyviä? ”Voimalla väkivallalla et tahdo hallita”, sanotaan adventtivirressä. Tällainen on luonteeltaan todellinen Rauhanruhtinas, joulun sankari. En edes usko, että mitään kestävää - yhteiskunnallista tai yksilön kokemaa rauhaa - ja rakentavaa syntyy pelolla tai pakottamalla. Luotan ihmisen vapaaseen tahtoon ja siihen, että täydellinen rakkaus löytää tiensä ihmissydämiin. Rakkaus kun on vihaa ja vaatimuksia voimakkaampi voima ja sydän vastaa luonnostaan rakkauteen. Toivo on vahvempi kuin epäily. Usko kasvaa pienestä siemenestä, mutta lopulta se on vahvin kaikista. Siksi, vaikka heikkonakin, valitsen tämän kristinuskon paradoksin - heikkoudesta ammentavan voiman, jonka varaan luotan elämäni ja arvoni. Ne ovat pyhimpiä peruskiviä elämänpolullani ja niitä voin suositella huooletta kenelle vain.

 


Tapahtuipa kouluissa nyt millaista kehitystä hyvänsä, kirkoissa on edelleen lupa puhua tunnustuksellista Lutherin-oppia. Tänäkin jouluna tuhannet ihmiset rientävät täyttämään seurakunnat Kauneimpien joululaulujen merkeissä ja joulukirkkoon ehtii moni mukaan laulamaan iki-ihanan Enkeli taivaan lausui näin. Sen Martti opetti lapsilleen ja tänä päivänä – enemmän kuin koskaan, me tarvimme lämmintä yhteisöllisyyttä, hyvää tahtoa, toivon ja ja rauhan sanomaa, jota Martin kansankielelle ajama Raamattu välittää. Me tarvimme epävarmassa ja uhkakuvien viitoittamassa maailmassamme uskoa huomiseen!

 


Mielessäni soi tänään eräs toinen joululaulu, jonka kuulin arvostetulta kulttuurkanavalta, Teemalta. On sivumennen sanoen suuri vahinko, että tuota opetus- ja informaatiomielessä merkittävää kanavaa ajateaan ensi vuonna samaan aikaan alaspäin, kun muuta ylen ohjelmaa viritellään kuosiinsa sen saadessa toivomaansa tukea.


”Mökit nukkuu lumiset” on vanha, Eino Leinon viehättävään runoon Heino Kasken säveltämä joululaulu. Yhdessä sen säkeistä kerrotaan joulun enkelistä:

 

Vaikka häl on kädessään
niin kuin kulkis kylvämään,
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.

 

Voit kuunnella koko kauniin laulun http://www.karaoke-lyrics.net/lyrics/turunen-tarja/mokit-nukkuu-lumiset-19328


- Toivon puhtautta ja valoa neljäntenä adventtina kaikkiin suomalaisiin ihmisydämiin!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset